Eipä tämä selittelyjä kaipaa
Jotenkin tullu perinteeksi, että kirjottelen tänne aina n. vuoden välein. Olen monta kertaa käynyt täällä blogissa, mutta en oo saanu aikaseksi kirjoittaa mitään. Poikien elämään kuuluu hyvää ja edistystä on tullut vuoden aikana ihan helen paljon. Halla täytti syyskuussa 2wee, ja nyt molemmat ovat kaks vuotiaita, vaikkakiin Nuca täyttää jo kohta 3v. Halla on kasvanut henkisesti ja fyysisesti tosi paljon. Ison pojan elkeet on hyvin näkyvissä, temperamenttisuutta löytyy ja tottelee aivan super hyvin käskyjä. Nuca on kasvanut silmissä niin paljon aikuismaisemmaksi, turkki kasvanut ihan hurjasti. Nuca on paljon saanut luonteeseen niin ihania vivahteita, osaa olla niin hieno herrasmies ja välillä vetelee pihalla ku mikäkin kakara. Eikä siitä uskoisi, että se olisi vasta kaks vuotias. Yksi ylpeyden aihe on ollut kesäsätä asti Nucan ja Hallan kanssa lenkkeily ja se miten ne käyttäytyy lenkillä. Olen saanut pojat kävelemään tosi nätisti vierekkäin ja löysällä hihnalla. Yritän kehitellä
