Minun elämäni on muuttunut!

Moikka kaikille vaan! Mulle on tapahtunut tosi paljon lyhyen ajan sisällä. Ennen joulua Pekulla todettiin diapetes ja meidän elämä muuttu kerta heitolla. Ei ehditty olla sen sairauden toteamisen jälkeen kuin 3-4vko ja yks ilta Peku rupes oksentelemaan, seuraavana päivänä soitettiin eläinlääkäriin nii ne oli vaan et seuraillaan meni monta päivää ja oltiin et ei tämä mene ohi ja pääätettiin mennä el.lääkäriin ja Peku joutui seurantaan päiväksi ja tiputukseen. Sille tehtiin kokeita ja todettiin, että sen munuaiset oli pettäny ja Peku oli sinnitelly melkeen viikon ja välillä tuntu et se meni jo pikku hiljaa ohi, mutta sen päivän iltapäivällä/iltana äiti sai soiton sieltä et ne el.lääkärit ei päästä sitä sieltä enää kotiin vaan sitten oli edessä maailman hirvein asia.. lopetus...  En vieläkään älyä että sitä ei enään kerta kaikkiaan ole ); Olen pikku hiljaa pääsemässä siitä yli ja mutta ei se koskaan tuu häipymään mun elämästä. Aikaa meni jonkun verran talo tuntui tappavan tyhjältä ja itsellä on koko ajan niin orpo olo kun se pieni palleroni jouduttiin päästämään pois.  Nyt pienen rakkaan kultani tuhkat ovat meillä kotona ja jotenkin on lohduttavaa että se on taas kotona meidän kanssa, mutta kuitenkin takaraivossa koputtaa koko ajan suru ja ikävä.

Mutta kyllähän elämään täytyy saada taas valoa ja päämääriä, ja jatkaa eteenpäin vaikkei siltä välillä tunnu ollenkaan.  Olemme pitkän pohdinnan jälkeen päätyneet hankkimaan uuden koiran! Nucan <3
Nucan pentue syntyi 23.12.2014 eli joulupentusia <3  NUca on siis Paimensukuinen lapinkoira. Kävimme katsomassa pentuja kun ne olivat 3viikkoa ja rakkaus syntyi ensi silmäyksellä. Saamme Nucan 14.2.2015 eli ystävänpäivänä menemme hakemaan palleron kotiin ja saan taas huojennusta elämään ja alkaa elämään suht koht normaalia elämää, mutta ei se koskaan palaa enään ennalleen kun Pekua ei ole enään, mutta on pakko sopeutua.

Tuntuu jotenkin oudolta aloittaa alusta koiran kanssa kun viimeksi lähes 9 -vuotta sitten ollut tekemisissä pennun kanssa.  Mutta toisaalta harmittaa aloittaa uudelleen kun olin päässyt Pekun kanssa niiin hyvin elämään ja treenamaan. Kuitenkin on jotenkin mahtavaa päästä aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Eli jouduin myös tekemään ison päätöksen projektikoira asian suhteen, eli en ota projektia, koska haluan olla Nucan kouluttamisessa 100% mukana. Tässäpä oli vaihteeksi kuulumisia ja kyllähän tohon on mahtunut niin hyvää kuin surullista.